Terveysdiplomatia - menneisyys, nykyisyys ja tulevaisuus

Kiinnostus terveysdiplomatian aihetta kohtaan on kasvanut viime aikoina. Tässä artikkelissa kuvataan, miten terveysdiplomatia on kehittynyt ja miten se liittyy kestävän kehityksen tavoitteisiin. WHO: n uusi kirja "Terveysdiplomatia: eurooppalaiset näkökulmat”, Toimittaneet Ilona Kickbusch ja Mihály Kökény (2017), antaa meille myös mahdollisuuden tutkia aihetta tarkemmin.

Kirjailija: Anna Gallinat

Terveysdiplomatia, ainakin eurooppalaisessa kontekstissa, on peräisin 1800 -luvun lopulla järjestetyistä kansainvälisistä terveyskonferensseista. Tartuntataudit, kuten kolera, uhkasivat vakiintuneita kauppasuhteita Euroopan maiden välillä, ja kaupan suojaamiseksi konferenssit pyrkivät yhdenmukaistamaan kansainväliset karanteenisäännöt.

Diplomatialla tarkoitetaan perinteisesti kansallisten etujen edustamista kansainvälisessä yhteisössä, tyypillisesti ulkoasioiden alalla. Terveyden suhteen se ei ole erilainen. Kuten 150 vuotta sitten, terveysdiplomatiaa tarvitaan eniten maailmanlaajuisten tai rajat ylittävien terveysuhkien edessä. Vaikka lopullinen tavoite voi olla sama (kansalaisten suojeleminen), on käynyt selväksi, että terveysministeriöt eivät voi saavuttaa tätä erillään ja että muut alat sekä (valtiosta riippumattomat) toimijat on otettava mukaan.

Koko vuoden 20th vuosisadalla ja varmasti WHO: n perustamisen myötä terveysdiplomatian muoto muuttui jonkin verran, mutta pääperiaatteet pätevät edelleen. Kickbusch & Kökényin kirjan toistuvat teemat ovat alojen välisiä ja koko hallitusta koskevia lähestymistapoja terveysdiplomatiaan, joiden tekijät perustuvat enimmäkseen terveyteen kaikissa politiikoissa (HiAP)-nyt ajankohtaisempia kuin koskaan. Kuten WHO: n Euroopan aluejohtaja Zsuzsanna Jakab kirjoittaa esipuheessaan, HiAP on olennainen osa nykyaikaista lähestymistapaa terveyteen ja terveysdiplomatiaan.

Terveysdiplomatia tapahtuu eri maiden ja niiden hallitusten tai edustajien välillä. Se voidaan kuitenkin suorittaa myös kansallisella, alueellisella tai paikallisella tasolla eri alojen sidosryhmien kanssa. Lisäksi, Terveysdiplomatia: eurooppalaiset näkökulmat löytää monia tapauksia, joissa muut toimijat, kuten ”kansainväliset järjestöt ja kansalaisjärjestöt, yksityinen sektori, julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuudet, hyväntekijät, tutkijat ja julkkikset” (s.164), osallistuvat keskusteluihin.

Äskettäinen terveysdiplomatian nousu saa meidät pohtimaan myös sen kielteisiä vaikutuksia, kuten terveysalan yhteistyön muuttumista epävakaammaksi, kun terveysasiat tulevat poliittisempaan tai politisoituneempaan kontekstiin, ja (epä) jatkuvaa tukea monenvälisille terveysjärjestöille. Kirja tunnistaa ”protektionistiset suuntaukset ja ideologiset kuilut Euroopassa” tärkeimpinä kielteisten vaikutusten lähteinä ja sekä seksuaalinen/lisääntymisterveys ja -oikeudet että maahanmuuttajien terveys kiistanalaisimpina aiheina koko mantereella. Nämä ovat myös aiheita, jotka tarjoavat Euroopalle suurimmat mahdollisuudet ottaa johtava rooli maailmanlaajuisessa terveysdiplomatiassa.

'Terveys on poliittinen valinta' - Young Gasteiners Health Diplomacy Workshop 2017 Osallistujat
'Terveys on poliittinen valinta' - Young Gasteiners Health Diplomacy Workshop 2017 Osallistujat

Viime aikoina terveysdiplomatialla oli tärkeä osa kestävän kehityksen tavoitteita koskevissa neuvotteluissa. Kestävän kehityksen tavoitteet, jotka liittyvät luontaisesti HiAP -lähestymistapaan, asettavat ”tarpeen järjestelmällisemmälle ja koordinoidummalle lähestymistavalle kotona kansallisen terveyspolitiikan suunnittelussa sekä luovuttajamaiden kansallisten strategioiden suunnittelussa maailmanlaajuisen terveyden kannalta. Terveyttä ei pidä esittää alakohtaisena aiheena, vaan kokonaisvaltaisena alueena, joka rakentaa siltoja terveyden keskeisiin tekijöihin, kuten koulutukseen ja veteen. ” Terveysdiplomatialla voidaan välittää ja saavuttaa tämä. Ebola -kriisin kaltaisissa asioissa terveysala käytti menestyksekkäästi diplomatiaa yhteistyöhön muiden alojen kanssa, kuten ulkoasiat, kehitys ja turvallisuus.

EuroHealthNetin perimmäinen tavoite on vähentää terveyseroja. Terveysdiplomatia on ja voi olla avuksi tässä. Esipuhe Terveysdiplomatia: eurooppalaiset näkökulmat mainitsee varallisuuden epätasaisen jakautumisen rahassa, vallassa ja resursseissa ja toteaa, että ”terveysdiplomatian ydintavoitteisiin kuuluu väestön terveyden ja hyvinvoinnin tasapuolisempi parantaminen”. Hyvin toteutettuna terveysdiplomatia voi turvata paremmat terveystulokset ja vähentää terveysuhkia kaikille ja siten lisätä terveyttä.

Eri foorumeilla - kansallisilla, eurooppalaisilla tai maailmanlaajuisilla - on kerta toisensa jälkeen todettu, että terveys on poliittinen valinta. Genevessä toimivan Global Health Centerin toimitusjohtajan Michaela Toldin mukaan "terveys on poliittinen valinta ja maailmanlaajuinen terveysdiplomatia on poliittinen prosessi, joka yrittää sovittaa yhteen eri intressit" (s. 167). Siksi, vaikka terveysdiplomatia oli varmasti ajankohtainen, on käynyt selväksi, että sitä tarvitaan nykyään ja sen merkitys todennäköisesti kasvaa vain tulevina vuosikymmeninä. Erityisesti terveyteen liittyvän eriarvoisuuden ja kestävän kehityksen tavoitteiden käsittelyssä terveysdiplomatialla voi olla tärkeä merkitys näiden tavoitteiden saavuttamisessa, sillä ne ovat periaatteessa terveyttä kaikissa käytännön politiikoissa ja vaativat korkeimman tason poliittista tahtoa.

Pääsy kirjaan tästä.

Anna Gallinat
EuroHealthNet | + viestit

Anna Gallinat on Eurofoundin tiedotus- ja viestintäyksikön viestintäprojektipäällikkö helmikuusta 2018. Hän tukee ja työskentelee yksikön eri tiimien kanssa varmistaakseen koordinoidun ja strategisen lähestymistavan Eurofoundin tiedotustoiminnassa. Hän laatii myös viestintätuotteita erilaisista monialaisista aiheista, kuten sukupuoli, COVID-19 tai EU-politiikka.

Aiemmin Anna työskenteli EuroHealthNetissä Brysselissä, missä hän vastasi viestinnästä ja projektinhallinnasta EU: n terveyteen liittyvissä hankkeissa. Hänellä on kandidaatin tutkinto psykologiasta Twenten yliopistosta Alankomaista. Hän on myös valmistunut sukupuolen ja median tutkimuksesta Lontoon kauppakorkeakoulusta.